Seuraa meitä: Facebookissa LinkedIn:ssä Twitterissä EnglishSuomi

Miten voin hyödyntää budjetointia ja investointilaskelmia tuloskunnon rakentamisessa?

21.09.2017 • Toivo Koski, TulosAkatemia Oy


Hyvän budjetin lähtökohtia

Ihan aluksi on hyvä muistaa osakeyhtiölaissa oleva huolellisuusvelvoite. Osakeyhtiölain mukaan yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua. Usein yhtiön etu, ellei yhtiöjärjestyksessä ole poikkeavaa mainintaa, on voitontuottaminen. Yhtiön johdon on siis huolellisella toiminnalla edistettävä voitontuottamistarkoitusta. Huolelliseen toimintaan kuuluu myös yrityksen talouden aktiivinen seuranta ja investointipäätöksien valmistelu. Koska huolellisuutta arvioidaan esimerkiksi konkurssitapauksissa käänteisellä näyttötaakalla, olisi hyvä dokumentoida talouden seuranta, budjetit ja ylipäätänsä liikkeenjohdon päätökset.

Pohditaan aluksi budjetoinnin hyödyntämistä tuloskunnon rakentamisessa. Valitettavan usein budjetti tehdään vieläkin siten, että otetaan viime vuoden luvut ja arvotaan sopivalla kertoimella liikevaihdon kasvua ja kuluja. Todellisuudessa budjetin tulisi olla operatiivisen toiminnan suunnittelua, jossa numerot edustavat vain operatiivisen toiminnan suunnittelun lopputulosta. Esimerkiksi se, että numeroita pyöritellään Excelissä muuttamalla kasvunopeutta, käyttöpääoman kiertonopeuksia jne. ilman, että konkreettisesti kerrotaan, mistä saadaan uudet asiakkuudet kasvua varten tai miksi käyttöpääoman kiertonopeus kasvaa, on vain "silmälumebudjetointia" ilman konkreettista todellisuuspohjaa.


Liikkeelle myyntibudjetista

Hyvä budjetti alkaa myyntibudjetista, jossa myynti puretaan mahdollisimman tarkkaan asiakkuuksiin tai jakelukanaviin tai muuhun sellaiseen, joka voidaan konkreettisesti tunnistaa myynnin lähteeksi. Toisin sanoen myyntibudjetti rakennettaan asiakasrajapinnasta lähtöisin. Kulubudjetti puolestaan rakennetaan perustuen myyntibudjettiin. Toisin sanoen kulut sopeutuvat tulojen mukaan eikä päinvastoin. Yleensä tulovirtoihin liittyy suurempi epävarmuus kuin kuluihin. Myös kulubudjettia ohjaa sama konkreettisuus kuin myyntibudjetin tekoa.

Budjetin teko on myös paljon muutakin kuin operatiivisen toimintasuunnitelman esittämistä numeerisessa muodossa. Budjetti on myös tapa sitouttaa henkilöstö tavoitteiden saavuttamiseen, se on työkalu eri vaihtoehtojen ja toimintatapojen kartoittamiseen ja sen avulla voidaan määrittää vastuuhenkilöt budjetin saavuttamisen eri osa-alueille. Hyvään budjetointiin kuuluu myös ns. eroanalyysi. Kun toteutuneet tulokset poikkeavat ennakoidusta, on hyvä erotella, mistä se johtuu. Esimerkiksi yritys on saavuttanut budjetoidun liikevaihdon ja kiinteät kulut ovat olleet budjetoidun mukaiset, mutta silti tulos on jäänyt tavoitteistaan. Tähän saattaa olla syynä se, että myyntimäärä on ylitetty, mutta myyntihinta on jäänyt matalammaksi kuin budjetissa. Koska myyntihinnan muutokset vaikuttavat voimakkaammin tuloksentekokykyyn kuin myyntimäärän muutokset, jää tulos matalammaksi kuin budjetoitiin, vaikka liikevaihto ja kiinteät kulut olisivat budjetin mukaiset. Monelta yritykseltä jää esimerkiksi edellä mainittu selitys löytämättä, koska liikevaihtoa ei ole purettu eroanalyysissä myyntimäärään ja myyntihintaan.


Investointilaskelmien tarpeellisuus

Myös investointilaskelmat kuuluvat osaksi hyvää talousjohtamista. Useat päätöksentekijät kyllä tuntevat keskeiset investointilaskentamenetelmät kuten nykyarvomenetelmän, sisäisen korkokannan menetelmän ja takaisinmaksuajan menetelmän. Usein ongelmana ei olekaan menetelmien tuntemattomuus tai työkalujen puute (esimerkiksi valmisohjelmistot), vaan menetelmien väärä käyttö ja tulkinta. Esimerkiksi useat tutkimukset osoittavat, että valitettavasti takaisinmaksuaika taitaa edelleen olla se tärkein investointikriteeri, vaikka se on varmin tapa tehdä heikkotasoisia investointipäätöksiä.

Johdon päätökset (ml. investointipäätökset) ovat loppujen lopuksi käyttäytymistiedettä. Oletuksena on ns. lisävarallisuuden tuoma vähenevä rajahyöty. Toisin sanoen mitä suurempi on lähtövarallisuus, sitä pienempää lisähyötyä lisävarallisuus tuo. Tämä olettama puolestaan johtaa siihen, että kun riski kasvaa, niin odotetun varallisuuden eli tuotto-odotuksen (tuottovaateen) tulee myös kasvaa. Henkilöstä, joka kasvattaa tuottovaadetta riskin kasvaessa, käytetään nimitystä riskin karttaja. Riskin karttaja voi siis tehdä myös korkean riskin omaavia hankkeita, mutta vastineeksi hänellä on oltava myös korkea tuottovaade. Esimerkiksi lääkekehityshankkeissa tuottovaade voi olla jopa 400 % per annum.

Usein - etenkin voittoa tavoittelemattomissa organisaatioissa saatetaan pohtia, että investointilaskelmat ovat tarpeettomia, koska eihän tässä kuitenkaan olla voittoa tavoittelemassa. Tässä onkin hyvä korostaa investointilaskelmien erittäin tärkeä tehtävää pääoman allokoitumismekanismina. Vaikka yritys / organisaatio ei tavoittelisikaan voittoa (esimerkiksi julkisella sektorilla), oikea investointilaskelmien käyttötapa varmistaa, että rahoitus (pääoma) allokoituu hyviin ja järkeviin hankkeisiin ja päätöksiin. Investointilaskelmat ovat tapa asettaa eripituisia ja eri riskiluokissa olevia hankkeita vertailukelpoiseksi, koska riskille asetetaan hinta tuottovaateen muodossa.

Investointipäätökset ja -laskelmat ovat myös paljon muuta kuin vain keinoja osoittaa, että jokin hanke on kannattava. Investointipäätöksiin ja -laskelmiin liittyvä teoria on ennen kaikkea tapa ajatella, vaikka itse laskelmia ei aina tehdäkään. Investointipäätöksiin liittyvä teoria voi jopa antaa vastauksia ja näkökulmia myös muihin elämän osa-alueisiin liittyviin päätöksiin kuin vain liiketaloudelliseen päätöksentekoon. Esimerkiksi investointilaskelmilla voidaan pohtia vaikkapa omistusasumisen ja vuokra-asumisen kannattavuutta toisiinsa nähden.


Menetelmistä

Tärkeimmät investointilaskentamenetelmät ovat nykyarvomenetelmä, sisäisen korkokannan menetelmä ja takaisinmaksuajan menetelmä. Päätöksenteossa kannattaa käyttää kaikkia edellä mainittuja menetelmiä tai niiden johdannaisia, kuten laskelmalla diskontattujen tuottojen takaisinmaksuaikaa. Joskus kuitenkin eri menetelmät antavat ristiriitaisia tuloksia siitä, kannattaako investointi tehdä. Tällöin meidän tulisi painottaa nykyarvomenetelmää päätöksenteossa.

Takaisinmaksuajan menetelmä ottaa päätöksenteossa huomioon vain ne tuotot, jotka syntyvät takaisinmaksuajan toteutumiseen saakka. Takaisinmaksuajan jälkeen syntyneet tuotot eivät vaikuta investointipäätökseen. Näin ollen takaisinmaksuajan menetelmä saattaa johtaa investointeihin, joiden nettonykyarvo on jopa negatiivinen, koska takaisinmaksuaika päätöksentekokriteerinä ei huomioi (eli hinnoittele) mitenkään tuottoihin liittyvää riskiä. Lisäksi takaisinmaksuajan menetelmä hylkää pitkäjänteisiä, usein kärsivällisyyttä vaativia, hankkeita, joiden nettonykyarvo on positiivinen, mutta hankkeiden kassavirrat kohdistuvat pitkälle ajalle tai käynnistyvät viiveellä. Vastaavasti takaisinmaksuajan menetelmän hyvä puoli on se, että se ohjaa hankkeisiin, joissa tuotot (nettokassavirrat) käynnistyvät nopeasti.

Sisäisen korkokannan menetelmä puolestaan maksimoi korkoa; ei euroja. Tämä voi johtaa nykyarvoltaan positiivisten hankkeiden hylkäämiseen. Lisäksi sisäistä korkokantaa käytetään usein väärin, jolloin se johtaa riskipitoiseen investointipolitiikkaan. On nimittäin hyvin tyypillistä, että yrityksen hallituksessa / johdossa on asetettu kiinteä tuottovaade, jota käytetään rajana sille, tehdäänkö investointi vai ei. Toisin sanoen investointi tehdään, jos investoinnin sisäinen korko ylittää hallituksen asettaman yleisen tuottovaateen (esimerkiksi 12% p.a.).

Tämä johtaa siihen, että yritys alkaa hylkiä investointeja, jotka tuottavat hyvin otettuun riskiin nähden ja joiden nykyarvo on positiivinen, mutta sisäinen korko jää alle asetetun rajan, esimerkiksi 12 % p.a.. Vastaavasti yrityksen investoinnit painottuvat kohteisiin, joiden tuotto on yli asetetun rajan (esimerkiksi 12 % p.a.), mutta tuotto on liian vähän otettuun riskiin nähden eli nykyarvo on negatiivinen. Mitä korkeammaksi kiinteä tuottovaade (%) asetetaan, sitä suurempi on vääristymä, että yrityksen investointipolitiikka painottuu liian riskipitoiseksi ja samalla riskiin nähden odotettavissa oleva tuotto on liian alhainen.

Tule kuulemaan ja laskemaan lisää budjetoinnista ja liikkeenjohdon päätöksenteosta Oulun kauppakamarin koulutuksissa 5.10.2017:

Hyvin suunniteltu budjetti

Liikkeenjohdon päätöksenteko ja investointilaskelmat

 

Tietoa kirjoittajasta

Toivo Koski
TulosAkatemia Oy

Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori, diplomi-insinööri ja yritystalouden rautainen ammattilainen. Hän kouluttaa yritysjohtoa ja asiantuntijoita mm. strategisesta talousjohtamisesta ja taloudellisten riskien hallinnasta. Kosken koulutuksissa yhdistyy oivallisesti huikea käytännön kokemus ja vahva teoriaosaaminen. Kauppakamarien koulutusvastaavat valitsivat Toivo (Topi) Kosken Kauppakamarin Vuoden 2015 Kouluttajaksi.
Jaa: