Seuraa meitä: Facebookissa LinkedIn:ssä Twitterissä EnglishSuomi

Keskustelu yritystuista hakoteillä

09.04.2018

 

Viimeaikainen keskustelu yritystuista on ollut sekavaa, koska saman yritystuet-otsikon alle on mahdutettu yrityksille suoraan myönnetyt tuet sekä niin sanotusta normaalista verorakenteesta poikkeavat säännökset. Puhutaan siis monista eri asioista saman otsikon ja suurten laskennallisten summien alla. Suomessa olisi syytä huomioida, että eurooppalaisessa keskustelussa "yritystuilla" viitataan aivan eri asiaan kuin kotimaisessa keskustelussa.

Yritystukiin on kohdistunut suurta mielenkiintoa viime aikoina. Keskustelua on ollut kuitenkin vaikea seurata, sillä yritystukien määritelmä ja todellisen elämän realiteetit eivät ole keskustelussa juurikaan kohdanneet.

Esimerkiksi verotuiksi on määritelty poikkeamat niin sanotusta verotuksen normaalirakenteesta. Näiden verotuiksi määritettyjen sääntöjen poistaminen ei kuitenkaan johtaisi siihen, että valtion budjetti kasvaisi verotuen laskennallisen arvon määrällä. Tämä näkökulma ei juurikaan ole ollut esillä erilaisia leikkausehdotuksia tehtäessä.

Yksi esimerkki, johon on kohdistunut paljon mielenkiintoa, on teollisuuden sähkövero ja energiaintensiivisen teollisuuden sähköveron palautus, eli niin kutsuttu "energiaveroleikkuri".

Avaan asiaa: Sähkö teollisuudelle, palveluyritykselle ja kotitaloudelle ei ole talouden ja yhteiskunnan kannalta yksi ja sama hyödyke, vaikka fysikaalisesti samaa sähköä onkin. Siten eri verokanta eri tarkoituksiin käytettäville sähköille Suomessa ei tarkoita automaattisesti, että alemmalla kannalla tuetaan jotakin.

Talousteoriassa näin voidaan ajatella, mutta reaalimaailmassa "tuesta" puhutaan mielekkäästi vain samoilla markkinoilla toimivien välillä.
Teollisuuden matalamman verokannan luokittelu tueksi pitää sisällään väitteen, että esimerkiksi terästehdas kilpailisi tuotannosta vaikkapa R-kioskin tai kotitalouden kanssa tuotteillaan samalla markkinalla.

Tämä on toki absurdi ajatus. Millä markkinoilla sitten kilpaillaan?
Pitääkin kysyä, mikä on relevantti markkina, johon ajatusta "tukemisesta" pitää soveltaa. Suomalainen raskas teollisuus kilpailee esimerkiksi saksalaisen ja ruotsalaisen raskaan teollisuuden kanssa. Siksi tukikeskustelussa on syytä katsoa, mikä niiden energiaverojen ja -hinnan taso on.

Tätä kilpailua sääntelee EU:n valtiontukisäännökset sekä teollisuuden sähkön minimiverokanta. Eurooppalaisessa keskustelussa "yritystuilla" viitataankin aivan eri asiaan kuin tässä suomalaisessa keskustelussa. EU viittaa niillä sisämarkkinoilla kilpailua vääristäviin tukiin. Suomi verottaa kovemmin kuin kilpailijamme, ja teollisuutemme maksaa jo nyt korkeampaa energian hintaa. Suomessa teollisuuden sähkövero on 0,69 senttiä/kWh, kun Ruotsissa teollisuus maksaa veroa vain 0,05 senttiä/kWh. Toisaalta kuluttajan hinta Ruotsissa on Suomea korkeampi.

Meidän yritystukikeskustelumme perusteella voisi kuvitella, että elämme suljetussa taloudessa. Totuus on kuitenkin se, että suomalaiset yritykset kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla. Jos teemme muista maista paljon poikkeavia ratkaisuja, menetämme kilpailukykymme ja työpaikat. Näin on siis sähköveron eri kantojen osalta.

Energiaintensiivisen teollisuuden sähköveron palautuksen osalta yritystuissa on eräs Suomen sisäisen kilpailuneutraliteetin kannalta ongelmallinen seikka. Se nimittäin suosii joissakin tilanteissa suuria yrityksiä pienten kustannuksella.

Tätä epäkohtaa yritystukityöryhmä yritti korjata: se ehdotti, että sähköveron palautuksesta (nyt vain suurille yrityksille) luovuttaisiin ja sen sijaan teollisuuden sähkövero laskettaisiin Ruotsin tasolle (ja EU:n minimiin) kaikille teollisuusyrityksille. Nettokustannus olisi +20 miljoonaa euroa.

Olen pro-market ja puolustan kilpailuneutraliteettia ja toimivia markkinoita - sekä kotimaassa että ulkomailla. Tämä malli olisi ne tuonut energiakustannusten osalta sekä eri kokoisille suomalaisille teollisuusyrityksille että suomalaisten ja ruotsalaisten teollisuusyritysten välille.

Jotkut sen sijaan tulkitsevat julkisen keskustelun perusteella pro-market-ajattelun olevan sitä, että Virtasen perheen ja Outokummun Tornion terästehtaan sähkövero on sama, mutta ruotsalaisen terästehtaan vero vain murto-osa suomalaisesta kilpailijastaan. Perin outo ajattelutapa.

Summa summarum: Toivoisin julkisen keskustelun "yritystuista" olevan hieman paremmin jäsenneltyä sen suhteen, mistä puhutaan ja mihin viitataan. Lisäksi mustavalkoisuus on tässä kaikkein haitallisin asenne. ?Yritystuet? eivät ole hyvä tai huono asia, vaan paljon moniulotteisempi kokonaisuus.

Pidetään johtosääntönä parasta mahdollista kilpailuneutraliteettia Suomessa, EU:ssa ja globaalisti. Se on todellista pro-market-ajattelua.

Eikä ammuta itseämme jalkaan tuijottamalla vain Suomea. Silloin onnistumme vain tuhoamaan kilpailukykyämme, tuotantoamme ja työpaikkojamme.

Juho Romakkaniemi
Toimitusjohtaja, Keskuskauppakamari

Lähde: Kauppakamari uutishuone

Jaa: