Seuraa meitä: Twitterissä Facebookissa EnglishSuomi
1/2016 #jäsentiedote

Energiaverojen merkitys valtion taloudessa ja yrityksen päätöksenteossa

Liikevaihtoon sekä kulutukseen perustuvat välilliset verot ovat tasaisesti kasvattaneet merkitystään Suomen valtion talouden kivijalkana. 2010-luvulla välillisten verojen osuus verotuloista on kohonnut yli 60 prosentin tasolle ja viime vuosien fiskaalisesti merkittävimmät veronkorotukset ovat kohdistuneet valmisteveroihin luokiteltaviin energiaveroihin.

Energiaverojen piiriin kuuluvat laajasti moottori- ja lämmityspolttoaineiksi kuuluvat energiatuotteet. Suomessa veronalaisia energiatuotteita ovat sähkö, nestemäiset polttoaineet, maakaasu ja nestekaasu, kivihiili sekä polttoturve. Energiatuotteesta kannetaan energiasisältövero energiatuotteen energiasisällön perusteella ja hiilidioksidivero energiatuotetta poltettaessa syntyvän hiilidioksidipäästön perusteella. Lisäksi valmisteveron kannon yhteydessä kannetaan huoltovarmuusmaksu.

Samaan aikaan kun energiaverojen fiskaalinen vaikutus on veropoliittisten linjausten mukaisesti kasvattanut arvoaan valtion taloudessa, on myös erilaisten energiaverotukseen liittyvien tukien vaikutus nostanut merkitystään energiatuotteita käyttävien yritysten arjessa.

 

Fiskaalisen tavoitteen lisäksi energiaverotuksella on myös muita tavoitteita. Hiilidioksidipäästöjen alentaminen energiaverotuksen keinoin on eräs niistä. Suomi on viime vuosina johdonmukaisesti korottanut nimenomaan hiilidioksidiveroa, joka on parantanut biopolttoaineiden ja muiden fossiilisia polttoaineita korvaavien energiatuotteiden asemaa. Nyt vuoden 2016 alussa korotettiin verollisten lämmitys-, voimalaitos- sekä työkonepolttoaineena käytettävien energiatuotteiden hiilidioksidiveroa.  Kokonaisuudessaan korotus merkitsi noin 14 prosentin suuruista korotusta tässä käytössä olevien verollisten polttoaineiden kokonaisverotasoihin.

Kotimaan teollisuudelle tukea energiaverotuksen keinoin

Eräs keskeisimpiä energiaverotuksen tavoitteita on tukea kotimaisen energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä. Tätä tavoitetta on tuettu erilaisten veronpalautusten avulla. Keskeisimpiä tukimuotoja on teollisuuden ja kasvihuoneiden alempi sähkön verokanta, joka on säilynyt samana 6,9 €/MWh useita vuosia, vaikka samanaikaisesti yleistä sähkön I veroluokan verokantaa on korotettu useasti (nykytaso 22,4 €/MWh).

Toinen merkittävä teollisuuden tukimuoto on energiaintensiivisten yritysten veronpalautus. Teollisuuden alennetun sähkön verokannan tukimääräksi budjetoitiin 608 M€ sekä energiaintensiivisten yritysten veronpalautuksen määräksi 220 M€ vuodelle 2015. Lisäksi teollisuus nauttii eräistä polttoaineiden verottamaan käyttöön liittyvistä pienemmistä, yrityskohtaisista energiaverotuista.

Energiapolitiikassa on myös viime vuosina tehty teollisuuspoliittisin perustein eräitä ratkaisuja. Suurien, laiteteholtaan yli 5 MW:n konesalien käyttämä sähkö tuli vuonna 2014 alemman II veroluokan piiriin. Muutoksella tavoiteltiin isojen, kansainvälisten konesaliyritysten asettumista Suomeen. Valitettavasti pienempi ja kasvava sekä hajautettu konesalitoiminta jäi korkeamman verokannan piiriin.  Toivottavaa olisi, että konesalitoiminnan alempaa verokantaa ulotettaisiin myös pienempiin ja hajautetulla mallilla toimivien yritysten konesaleihin.

Hallitusohjelman energiapoliittisista linjauksista

Nykyisessä hallitusohjelmassa sekä jo aiemmin päätetyissä energiaveropoliittisissa linjauksissa on eräitä tärkeitä muutoksia, jotka vaikuttavat yritysten toimintaan. Laaja-alaisesti eri toimialoja koskeva muutos on nestekaasun säätäminen energiaverotuksen piiriin vuoden 2016 alusta lukien. Nestekaasua käytetään monipuolisesti teollisuuden prosesseissa ja siten monille yrityksille kyse on uudesta lisäkustannuksesta. Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen mukaan teollisuus käyttäisi nestekaasua 80-prosenttisesti valmisteverottomassa käytössä. Todennäköisesti suuri osa verottomaan käyttöön oikeutetusta teollisuuskäytöstä käsitellään ns. veronpalautusmenettelyssä eli nestekaasua verottomaan käyttöön hyödyntänyt voi hakea veron palautuksena takaisin. Joissain tapauksissa ongelmallisena on nähty se, että veronsaaja ei anna ennakkoratkaisua nestekaasun käytön veronalaisuudesta muulle kuin verovelvolliselle. Näin nestekaasua merkittävästi prosessissaan käyttävä toimija saattaa tällä hetkellä olla epävarma käyttönsä oikeasta valmisteverokohtelusta. Kuitenkin nestekaasun käytön verollisuus tai verottomuus tulisi kyetä huomioimaan tuotantokustannuksissa, tarjouksissa ja investointisuunnitelmissa.  Olisikin suotavaa, että valmisteverotuksessa sitova ennakkoratkaisu voitaisiin antaa myös muulle kuin valmisteverovelvolliselle energiatuotteen käyttäjälle. Tarvittaessa lakia tulisi tältä osin muuttaa.

Kaivostoiminta palaa vuoden 2017 alusta takaisin II veroluokan sähkön sekä energiaintensiivisten yritysten veronpalautuksen piiriin. Näin kaivostoiminta tulee olemaan korkeammin verotettua vuodet 2015 – 2016. Kaivosalan verokohtelu on esimerkki polttoturpeen verotuksen noston ja laskun ohella, että energiaveropolitiikka ei ole ollut kaikilta osin ennustettavaa ja pitkäjänteistä. Nyt hallitusohjelmaan on myös kirjattu, että nykyinen hallitus tulee verotuottojen lisäämiseksi poistamaan CHP-laitosten[1] hiilidioksidiveron alennuksen. Kaikilla näillä mainituilla energiaverojen muutoksilla vaikutetaan jo tehtyjen investointien kannattavuuteen. Kaivokset ovat jo ehtineet mittaroida I ja II veroluokan sähkön kulutuksen. Voimalaitoksissa on tehty investointipäätöksiä huomioiden polttoturpeen verotaso sekä CHP-laitosten alempi verokohtelu.
---------------------------------------------------------
[1] Yhdistetty sähkön ja lämmöntuotantolaitos


Uudessa hallitusohjelmassa linjattiin myös, että valmisteverotus siirtyy Tullilta Verohallinnolle. Energiaverotus on valmisteverotusta, joten muutos koskee myös energiaverotusta. Asiaa valmisteleva työryhmä on tiedottanut, että valmisteverotuksen siirtyminen Verohallinnolle tapahtuu 1.1.2017, jolloin valmisteverotuksen verotusprosessit ja tietojärjestelmät siirtyvät Tullilta Verohallinnolle sellaisenaan. Tavoitteena on, että valmisteverotus integroidaan Verohallinnon valmisohjelmistoon siirtymäkauden jälkeen 1.1.2020. Verovelvollisille tämä muutos näkyy ensivaiheessa siirtymisenä Tullin toimintakulttuurista Verohallinnon toimintakulttuuriin. Myöhemmässä vaiheessa muutos näkyy myös järjestelmäteknisinä muutoksina. Todennäköisesti valmisteverotus integroidaan aikanaan osaksi verotilijärjestelmää. Onkin suotavaa, että merkittävät valmisteverovelvolliset varautuvat tähän muutokseen ennakoimalla muutoksen vaikutuksia omaan toimintaansa.

Ennakoitavuus tärkeää yritysten päätöksenteossa

Energiaveropoliittiset linjaukset ja niiden vaikutukset tulisi pystyä huomiomaan yritysten päätöksenteossa. Tämän vuoksi ennakoitavuus on erittäin tärkeä osa veropolitiikkaa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Suomen energiaveropolitiikka onkin ollut pääosin johdonmukaista. Keskeisin linjaus on ollut energiaverotuksen tiukentaminen muiden kuin biopolttoaineiden käytön osalta.   

Energiaintensiivisten yritysten veronpalautus on ollut tärkeä energiaverotuki usealle yritykselle ja se tulee edelleen kasvattamaan merkitystään verotuksen tiukentuessa. Erityisesti metsäteollisuuden yritysten kotimaisen tuotannon kilpailukyky on saanut tärkeän tuen energiaveroleikkurista. Viime aikoina energiaveroleikkurissa on ehkä eniten tulkintakysymyksiä aiheuttanut vuoden 2015 alusta voimaan tullut sähköverolain 26a pykälä. Kyseisen säädöksen mukaan teollisuuden käyttämän sähkön veronalennusta sekä energiaveroleikkuripalautusta ei myönnetä taloudellisissa vaikeuksissa olevalle yritykselle. Eräissä veronpalautustapauksissa vaikeuksissa olevan yrityksen määrittäminen on osoittautunut tulkinnalliseksi. Vaikeuksissa olevaksi yritykseksi on katsottu ilman tulkintaa yritykset, jotka ovat konkurssissa tai yrityssaneerauksessa tai jotka ovat menettäneet yli puolet omasta pääomastaan. Kuitenkin sellaisia tilanteita, joissa palautuksenhakija on välittömästi ryhtynyt toimiin oman pääoman palauttamiseksi osakeyhtiölaissa säädetylle tasolle tai hakija on ollut osa suurempaa vakavaraista konsernia, on eräissä tapauksissa tulkittu hakijalle myönteisesti.  On todennäköistä, että tämän säädöksen soveltamisesta tulee jatkossa Suomessa oikeustapauksia.

Yritykset toteuttavat yhä useammin erilaisia energiansäästöprojekteja, joilla tavoitellaan energiankäytön tehokkuutta ja siihen liittyvien kustannuksien alentamista. Usein myös energianhankinta voidaan ulkoistaa tähän erikoistuneelle asiantuntijayritykselle. Harvoin yritys kuitenkaan lähtee etsimään säästöjä toimintansa energiaverotuksesta. Ajatellaan, että energiaverot ovat pelkästään lakisääteinen kustannus. Lisäksi uskotaan energiantoimittajan tai energianhankintapartnerin huomioivan myös energiaverotukseen liittyvät asiat laaja-alaisesti. Todellisuudessa ainoastaan yrityksellä on itsellään se tieto, jonka avulla voidaan tarkastella toiminnan energiatehokkuutta verokustannusten näkökulmasta. Tässä tarkastelussa on suositeltavaa käyttää apuna riippumatonta energiaveroasiantuntijaa, joka tuntee lainsäädännön ja mahdollisuudet.  

Aikaisemmin energiaveropalautukset koskivat hyvin suppeaa joukkoa energiaintensiivisiä teollisuusyrityksiä. Nykylainsäädännön valossa mahdollisuus säästää energiaveroissa koskee hyvin laajaa määrää eri alojen yrityksiä. Asian tutkimiseen kannattaa panostaa, sillä löytyneet säästöt kumuloituvat tulevina vuosina.

Kirjoittajat Aku Korhonen, Kari Kurkioja ja Maritta Virtanen ovat EY:n välillisen verotuksen asiantuntijoita. Kirjoittajat ovat osallistuneet lukuisiin energiaveroprosesseihin, joilla on aikaansaatu suomalaiselle teollisuusyritykselle tai energiayhtiölle merkittäviä kustannussäästöjä.